keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Oon taisteliatar

kirjoitusvirhe on tahallinen.

Oli leiri. Viiden päivän. Siis muilla, ei mulla, sillä minähän homehduin melkein koko tuon ajan sisätiloissa parantelemassa polvea.
Vaikka näin ihmisolentona tykkään lämmöstä ja sisällä on mukavaa, olisin silti ollut niin paljon mielummin teltassa muitten kanssa. Ihan outsider olo ja kauhee vemppamorkkis. Tiistaina ja keskiviikkona muut suoritti Taistelijan tutkintoa ja tiistaina yhtenä hetkenä kelailin siinä että mä tosissani istun sisällä ja syön pullaa kun muut rämpii metsässä ja leikkii sotaa. Istun sisällä ja syön pullaa. En ees kuvainnollisesti vaan ihan for real. hu0h taasen.

Oli mulla kyllä öisiä päivystysvuoroja, jotka on aina vähän epämiellyttäviä koska nukkuminen on kivaa. Ekana yönä oli yhden tunnin, kahtena seuraavana KOLMEN tunnin vuorot, vikana ei sit onneks yhtään.

 Niin! Ekana päivänä mulla oli vielä toverivemuleita seurana. Tuli juteltua aika paljon kun ei ollut mitään muita virikkeitä. Seuraavana aamuna toiselta loppui vapautus ja toinen lähti vapauteen, siis sai lykkäystä ja meni kotia. Jimmy tuu sit käymää.

Leiri oli viime viikolla ja tämän viikon maanantaina lähdettiin rästileirille. Minä ja neljä muuta ex-vemulia palattiin lomilta muita aikaisemmin, pakattiin tarvittavat kamat ja taas kaartoi auto kohti synkkää Hollolaa. Pystytettiin teltta vessarakennuksen nurkalle ja nukuttiin yö siellä. Aamulla hoideltiin rästisuorituksia, minä ja kaksi muuta suoritettiin aserata, joka on osa sitä Taistelijan tutkintoa. Vituiks män mut ei voi mitään.

Taistelijan tutkinnon toinen puolisko, taistelurata, suoritettiin toveri-ex-vemulin kanssa sitten kasarmilla parkkipaikan takaisessa kuusikossa rämpien ja larpaten että "nyt vihollinen ampuu valoa, toimikaa sen mukasesti". Larppauksen määrä intissä on valtaisa, tää yllätti mut aika totaalisesti. Kuusikkolarppaukseen kului maksimissaan puoli tuntia siinä missä oikeaan taistelurataan oli mennyt muilla n. 3h ja osa rasteista suoritettiin suullisesti. Oon hiukan katkera etten päässyt suorittamaan kunnollista taistelurataa, koska se oli monin verroin mahtipontisempi kuin tää meidän larppituokiomme: varsinaisella radalla oli oikeita räjähteitä, paukkupatruunoita(me sanottiin 'pam' kun piti ampua), äänentoistot lisäämässä sodan jytinää, reserviläisiä vihollisina, paseja (http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/3g/gok/xixk/200436/normal_1147770003.jpg) ja kaikin puolin tunnelma oli oikeesti jännä. Mut no, tää meni nyt sitten näin.


Näin lopuksi tekstiin liittymätön kuva.

                                                          Ennen ja jälkeen: maanantain ihkunörttihipsterlook vaihtuu karummaksi.



Voimahali!


7 kommenttia:

  1. Jooh, lopetappas se ulina, vempassa on paras olla ja kenelläkään ei oikeasti ole mitään vemppamorkkiksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa no kiitos et sä kerrot mulle miten asia oikeesti on, nyt ymmärrän kaiken paljon paremmin! Eli lopeta ulina ihan ite vaan, oisin niin paljon mielummin ollut terve ku vempassa. Mä oon täällä vapaaehtoisena, joten luonnollisesti haluan myös osallistua palvelukseen. Vaikka se ois sulle kuinka vaikeeta uskoa.

      Poista
    2. Älä nyt kuitenkaan esitä innokkaampaa ja kovempaa kuin oikeasti olet, oot kuitenki varusmiesveijari etkä mikään supersotilas. Jotain rajaa touhuun.

      Poista
    3. En mielestäni oo esittänytkään. Kova en oo, mutta innokas väittäisin olevani. Supersotilasta musta ei saa tekemälläkään, töhökuningatar taidan olla jo.

      Poista
  2. Vässykkä huutelee ku ei pärjääkkää intissä. Mitä jos tulisit vittuun sieltä ja keittäsit vaikka puuroa. Huora.

    VastaaPoista
  3. Siellä säälittävä sivarimies huutelee ja haukkuu naisia... mee ittees ja julkaise edes nimes ni tietää kenen luokse tulee kahville :)

    VastaaPoista