sunnuntai 24. helmikuuta 2013

terkkuja ylilaudan pojille


"Olet kuullut huhua että kys. varushuora on tietoinen, että iki-ihana blogi on linkattu laudalle."
Juu!


perjantai 22. helmikuuta 2013

Kommentti.

Se on ihmeellistä miten mun olemassaolo voi jotakuta niin loukata, että täytyy urheasti anonyyminä tulla huorittelemaan. En tuu ikinä ymmärtämään ihmisten vihamielisyyttä netissä.

http://kersanttikarolina.blogspot.fi/2013/02/oli-leiri.html


Vässykkä huutelee ku ei pärjääkkää intissä. Mitä jos tulisit vittuun sieltä ja keittäsit vaikka puuroa. Huora.
Vastaa

Pidättäydyn kaikista kostotoimista.

Minoon jääkäri! Kaikkea sitä.

Yritin ettiä kuvan tästä merkityksellisestä vihreästä suorakaiteesta mutten löytänyt. Siis tähän kuvitelkaa sellainen.

Vala onnistui, en sanonut "oma nimi" tai "kuunnelkaa". Ekalla kerralla otin lakin pois päästä väärällä kädellä kun tilanne häkellytti niin, mutta muuten en onneks failannut. Meidän joukkueesta yks pyörtyi, en oo varma pyörtyikö kukaan muu, mutta jos ei niin yks on ihan hyvä saldo. Ei ainakaan enempää tarvi.


Sit bailaamaan. Mennään Kuningasidean keikalle.



Hurraa!




keskiviikko 20. helmikuuta 2013

45

45 vuorokautta oltu palveluksessa tänään. Kahden tunnin päästä ollaan ihan samalla tavalla asevelvollisia kuin pojatkin.Viimeinen tilaisuus muuttaa lopettaa vapaaehtoinen palvelus ilman että tulee mitään rangaistuksia.

Taidan jättää käyttämättä.

Oon taisteliatar

kirjoitusvirhe on tahallinen.

Oli leiri. Viiden päivän. Siis muilla, ei mulla, sillä minähän homehduin melkein koko tuon ajan sisätiloissa parantelemassa polvea.
Vaikka näin ihmisolentona tykkään lämmöstä ja sisällä on mukavaa, olisin silti ollut niin paljon mielummin teltassa muitten kanssa. Ihan outsider olo ja kauhee vemppamorkkis. Tiistaina ja keskiviikkona muut suoritti Taistelijan tutkintoa ja tiistaina yhtenä hetkenä kelailin siinä että mä tosissani istun sisällä ja syön pullaa kun muut rämpii metsässä ja leikkii sotaa. Istun sisällä ja syön pullaa. En ees kuvainnollisesti vaan ihan for real. hu0h taasen.

Oli mulla kyllä öisiä päivystysvuoroja, jotka on aina vähän epämiellyttäviä koska nukkuminen on kivaa. Ekana yönä oli yhden tunnin, kahtena seuraavana KOLMEN tunnin vuorot, vikana ei sit onneks yhtään.

 Niin! Ekana päivänä mulla oli vielä toverivemuleita seurana. Tuli juteltua aika paljon kun ei ollut mitään muita virikkeitä. Seuraavana aamuna toiselta loppui vapautus ja toinen lähti vapauteen, siis sai lykkäystä ja meni kotia. Jimmy tuu sit käymää.

Leiri oli viime viikolla ja tämän viikon maanantaina lähdettiin rästileirille. Minä ja neljä muuta ex-vemulia palattiin lomilta muita aikaisemmin, pakattiin tarvittavat kamat ja taas kaartoi auto kohti synkkää Hollolaa. Pystytettiin teltta vessarakennuksen nurkalle ja nukuttiin yö siellä. Aamulla hoideltiin rästisuorituksia, minä ja kaksi muuta suoritettiin aserata, joka on osa sitä Taistelijan tutkintoa. Vituiks män mut ei voi mitään.

Taistelijan tutkinnon toinen puolisko, taistelurata, suoritettiin toveri-ex-vemulin kanssa sitten kasarmilla parkkipaikan takaisessa kuusikossa rämpien ja larpaten että "nyt vihollinen ampuu valoa, toimikaa sen mukasesti". Larppauksen määrä intissä on valtaisa, tää yllätti mut aika totaalisesti. Kuusikkolarppaukseen kului maksimissaan puoli tuntia siinä missä oikeaan taistelurataan oli mennyt muilla n. 3h ja osa rasteista suoritettiin suullisesti. Oon hiukan katkera etten päässyt suorittamaan kunnollista taistelurataa, koska se oli monin verroin mahtipontisempi kuin tää meidän larppituokiomme: varsinaisella radalla oli oikeita räjähteitä, paukkupatruunoita(me sanottiin 'pam' kun piti ampua), äänentoistot lisäämässä sodan jytinää, reserviläisiä vihollisina, paseja (http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/3g/gok/xixk/200436/normal_1147770003.jpg) ja kaikin puolin tunnelma oli oikeesti jännä. Mut no, tää meni nyt sitten näin.


Näin lopuksi tekstiin liittymätön kuva.

                                                          Ennen ja jälkeen: maanantain ihkunörttihipsterlook vaihtuu karummaksi.



Voimahali!


maanantai 11. helmikuuta 2013

Asdfghjklöä.

No måj. En oikein keksinyt otsikkoa.

Jalka on melko fine. Kivuton mutta jäykkä, kävellytyyliltäni olen yhä Notre Damen kellonsoittajatar ja portaat on vieläkin mun pahin vihollinen, mutta ei se hirveesti haittaa. Perjantaina tuli todettua että kreisibailauskin luonnistuu jos akrobaattisia tanssiliikkeitä tahi portaitten kiipeämistä ei vaadita. Pippaloinnin syy: lontoolainen eliittitanssikoulu ymmärsi hyvän päälle ja hyväksyi mun gay best friendin oppilaakseen. Tämä on oikein.

Puhuakseni vielä polnta: lääkäri sanoi että polvessa on hiukan nestettä ja sit jotain pientä skruibaa. Mikä tärkeintä, ei mitään vakavaa joka soisi mulle kohtalokkaita kirjaimia (kuten C tai E eli vapautus tai lykkäys), ainoastaan vähemmän ikäviä kirjainyhdistelmiä, kuten VMTL vielä toiset 5 päivää. Kyllähän se sydämeltä aimo lohkare vierähti kun tohtori tämän totesi, sotkisi näet elämää melko lailla sellainen juonenkäänne.

Ehdin kävellä kolme päivää keppien kanssa ennen kuin tuomitsin niitten olevan lähinnä tiellä. Kainalosauvojen tuoma huomio oli lähes kiusaannuttavaa, näyttäähän keppien kanssa eteenpäin sotkeminen huomattavasti dramaattisemmalta kuin pelkkä linkkaaminen/Quasimodokävely. Huomiota tuli hämmentävän paljon etenkin korkeammalta tasolta. Usea esimies kyseli vointia, herra pastori tarjosi kyydin pyykinvaihtoon ja joku vastaantullut herra huudahti että "äkkiä se jalka terveeksi, sitä tarvitaan vielä!" Mut sehän tarkottaa vaan että skapparit(=kapiaiset=kantahenkilökunta) on täällä symppiksiä.

Nyt olis leiri tästä päivästä perjantaihin eli 4 yötä, 5 päivää. Siihen sisältyy Taistelijan tutkinto. Koska oon nyt polvivammanen vemuli(=VMTL-taistelija), itse tutkinto siirtynee kohdallani hamaan tulevaisuuteen ja leiriin osallistun varmaankin lähinnä seuraamalla sivusta kun muut rymyää. Melko mälsää. Mutta ajatelkaa mua hetki, kun käytte sisävessassa, tai syötte jossain jossa ei ole a)kylmää b)pimeää ja jossa ei tarvitse syödä pakista. Yäk.

On another note: valaan 11 päivää., jonka jälkeen viikko perseilyä, jonka jälkeen E-KAUSI. OMG. SOITTAMINEN, SE LÄHESTYY. Melkein alkaa jo ahistaa ajatus että meidän esimiehet ottaa ja jättää meidät tänne, just kun niihin alkaa kiintyä. Anyway, päivänä ennen polvenrikkomista sain sousafonin kuitille(!!!), tässä yksi hetki siitä illasta ikuistettuna.
Yours truly torvenvarressa, sordiinona taistelutoveri.

Voimahali! (niinku täs http://maailmanpaskinruokablogi.blogspot.fi/)

maanantai 4. helmikuuta 2013

Tämän viikon ohjelma.



Ei sit. Vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta perjantaihin asti, sit pitää käydä tsekkaamassa uusiks. Tylsää tällainen, jää rästiin mm. Cooper ja uimataitotesti. hu0h.

Sain kepit ja tulehduskipulääkettä. Polvi alkaa melkein toimia. Tänään oon riemuinnut mm. siitä että saan sukan laitettua jalkaan ihan ite (eilen kultaiset taistelutoverit avittivat) ja että tuolilta/sängyltä nousemiseen menee alle 30 sekuntia. 
Se on kans tullut todettua, että tulehduskipulääkkeet on tosi jees kun ne laskee turvotusta, mukavaa kun ei satu.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Valiruikuti

Oon jalkapuoli.

Eilen oltiin ampumaradalla ja ampumakatos oli liukas kuin en-edes-keksi-mikä, ja niinhän se kävi että meikäläinen liukastui ja taittoi koipensa. Sattui siinä määrin, että bussiin noustessa tuli otettua joku väärä muuvi otettua ja purskahdin välittömään dramaattiseen itkuun. Jossain polven kohdalla jalan syövereissä on jotain vialla, toivottavasti ei mitään liian vakavaa. 
Kiidän kuin jäävuori. Kun eilen kasarmivapaitten alkaessa päätin vaihtaa mukavampiin vaatteisiin, kenkien ja housujen vaihtamiseen meni liioittelematta noin 20 minuuttia ja pieni määrä parkua. Tän jälkeen jalka suuttui ja alkoi turvota niin, että nukkumaanmenon aikaan se muistutti kohtalaisen mehevää joulukinkkua. Portaat oli saatanan keksintöä ja mieli melko matalalla, kyllä kyynel vierähti joka kerta kun piti portaita kavuta.

Kaverit täällä on olleet kyllä tosi kultaisia, eilen eräs tarjoutui kantamaan mut alas portaita (:D) ja muutenkin tyypit on kilttejä. Se on jee. Myös tänään kun linkutin aamupalalta/taistelubrunssilta kohti yksikköä jäävuorivauhdilla, kysyi esimies oonko koskaan ollut palomiehen kanto-otteessa. Liikkis. En kuitenkaan uskaltautunut kantoon vaikka ois kyllä ollut hauska. Niin ja eilen sain Herra Esimieheltä kyydin muonituskeskukseen, oli hassua.

Tällä hetkellä muut on kuntoilemassa/kuntonyrkkeilemässä. Mua ei huolittu mukaan, ärsyttää hiukan koska kuntonyrkkeily on aika cool. Tänään vielä luvassa saunailta sotilaspastorin kanssa, ja siitä pitäis tulla oikeesti aika kivaa koska herra pastori on käytännössä stand-upkoomikko ja näinollen mitä mainiointa seuraa. Päästään myös kauppaan. WOU.


lauantai 2. helmikuuta 2013

Eepos Hollolan synkistä metsistä

Asdfghjklmbvfcdsdfghjk.

Mun piti kirjottaa hieno yhtenäinen postaus mut sit päädyin kirjottamaan useeseen eri otteeseen ja nyt oon jalkavammanen ja väsyny joten julkasen tällasena sitten. 


viime viikolla kirjoitettu
Elämästä armeijan ulkopuolella sen verran että eilen oli yhdistetyt siskon valmistujaiset ja kaverin+toisen uuden kämppiksen tuparit ihanaisessa Pitäjänmäen kämpässä.
Kovin mukavaa oli, yleisesti hirveen hyväntuulista niinkuin kotibileissä kuuluukin olla, koko kämppä täynnä kivoja ihmisiä. Oli hienoo nähdä ystäviä ja tuttuja. Saavuin paikalle inttivaatteissa koska muuten en ois kai saanut käytettyä mun litteraa ja aiheutin huvitusta olemuksellani. Sit tietty vaihoin normivaatteisiin, ennen/jälkeen-ero oli suuri.

Perjantaina sain äidin ja sen lompakon houkuteltua Prismaan ja sieltähän tarttui mukaan tuote jos toinenkin. Materialismi on saatanasta mutta silti vaan niin hirveen kivaa, ja mikä nyt on blogin funktio ellei esittele ostamiansa asioita. Tällainen setti on nyt huomenna alkavaa leiriä varten.


3 lämpöpussia, Beef Jerkyä, sukkia, sytytyspalat ja tulitikut sekä Bepanthenia. Lisäks karkkia.


eilen kirjoitettu
Nyt jälkeeinpäin tarkasteltuna muutama havainto.
Karkkia ei ole liikaa. Koskaan. Ens leirille vois yrittää ottaa lisää jotain suolasta, kahtena aamuna heräsin siinä määrin heikkona, että polttopuiden kantaminen n. 100 metrin päähän sai jo huonon olon aikaan.

Leirieväät:
1 vajaa pussi Draculoita
1 vajaa Fazerin sininen
1 Fazerinalevy
1 iso aakkospussi
2 askia salmiakkia
4 myslipatukkaa
1 pussi Beef Jerkyä (GREAT SUCCESS. Seuraaville leireille aina mukaan.)


Kolmen yön ja neljän päivän leirin päätyttyä
selvitty on:

- n. 2-3km hiihtämisestä(x2) samalla 40-50kg rinkkaa kantaen. VITTU AINAKI NELKYT KILOA. 2/3 MUN ELOPAINOSTA. Silti se oli paljon vähemmän perseestä kuin odotin, koska odotin suunnilleen kaatuvani ojaan kouristelemaan ja oksentavani verta. Mutta ehei! Ihan ite kannoin reppuni vaikka Herra Esimies jopa tarjoutui kerran kantamaan sitä puolestani, siinä määrin uupuneelta ilmeisesti vaikutin. Ja se on siis jo aikamoinen ele. Joinain harhaisina hetkinä tämän elämää pidemmän hiihtomatkan aikana oli fiilis melkein jees, kun endorfiinit virtas. Helpotuksen tunne, kun repun sai selästä, oli aika huima. Kuitenkin kun oli oltu ehkä 5min reputta, mua alkoi ihan spontaanisti itkettää. Fyysinen stressitila ilmeisesti purkautui itkuna. Outoo.

-huussittomuudesta

-kaasunaamarin (nassen) testauksesta: nasse naamaan, sadeasu päälle ja kyynelkaasutelttaan

-miljoonasta pakkiruokailusta. pakki=alumiiniastia josta kaikki maistuu samalta ja sama on melko paha. en tykkää.

-poterovuorosta =kykitään tietty aika yöllä maakuopassa ja tiiraillaan näkyykö ~vihollista~

-hälytyksestä/taisteluharjoituksesta/sodan leikkimisestä/soveltavasta vaiheesta
=kun joku on kykkinyt poterossa ja havainnut ~vihollisen~, kyseinen joku juoksee ilmoittamaan uinuville tovereille. sit kaikki nykäisee vaatteet päälle, rynnäkkökiväärit niskaan ja kiitää poteroihinsa puolustamaan maata, eli ampumaan paukkupatruunoita hyökkäävää osapuolta, siis kantahenkilökuntaa, kohti

-viimeisen yön jälkeen x km hiihdosta, tai pikemminkin sukset jalassa kävelystä, maailman tahmeimmassa lumessa. En oikeesti oo koskaan nähnyt yhtä tahmaista lunta. Kaikkien suksiin kerääntyi nyrkinkokoisia kimpaleita lunta. Siinä vaiheessa raastoi kyllä sielua jonkun verran, kun selässä on tosiaan se 40-50kg ylimääräistä ja suksen pohjassa on täysin liioittelematta ainakin nyrkin paksuudelta lunta.

Sit hiihdettiin pelkät tetsarit pällä eli n 14kg, joka ton jälkeen tuntui hurjan kevyeltä.
Kuitenkin tahti oli kaltaiselleni huonokuntoiselle rimpulalle liian kova. Pahimman ylämäen jälkeisellä tauolla Herra Esimies, letkan vetäjä jutteli että "täähän on hyvää treeniä sitä varten mitä sä aioit harrastaa, se rullaluistelulaji". Hetki meni tajuta.
Olin jossain tilanteessa intin alussa avautunut siitä että roller derby on hieno laji ja tahdon aloittaa sen ja tyyppi muisti tollasen, olin lähes otettu kun Herra Esimies moisen yksityiskohdan muisti.

Esimies sanoi leirin alussa että se helpotuksen tunne joka tulee leirin päätyttyä on verrattavissa maratonin juoksun jälkeiseen tunteeseen. En oo juossut maratoneita, mutta liian kovatahtinen hiihto vei ne viimeisetkin mehut: vaikka oli hienoa nähdä pakobussi, ei oo kovin montaa kertaa elämässä ollut yhtä paskaa fiilistä kuin silloin. Olin niin loputtoman poikki. Kun sain tetsarin romautettua maahan, piti loput keskittymiskyvystä käyttää lähinnä itkemättä olemiseen. Väsymys veti ihan muumioks, olin melko katatoninen. Outo kokemus tuokin.



Yhyy kuinka on katkonainen ja sekava teksti, mutta väsymys, ei voi mitään.

Kakkapäät ei kommentoi.