Jalka on melko fine. Kivuton mutta jäykkä, kävellytyyliltäni olen yhä Notre Damen kellonsoittajatar ja portaat on vieläkin mun pahin vihollinen, mutta ei se hirveesti haittaa. Perjantaina tuli todettua että kreisibailauskin luonnistuu jos akrobaattisia tanssiliikkeitä tahi portaitten kiipeämistä ei vaadita. Pippaloinnin syy: lontoolainen eliittitanssikoulu ymmärsi hyvän päälle ja hyväksyi mun gay best friendin oppilaakseen. Tämä on oikein.
Puhuakseni vielä polnta: lääkäri sanoi että polvessa on hiukan nestettä ja sit jotain pientä skruibaa. Mikä tärkeintä, ei mitään vakavaa joka soisi mulle kohtalokkaita kirjaimia (kuten C tai E eli vapautus tai lykkäys), ainoastaan vähemmän ikäviä kirjainyhdistelmiä, kuten VMTL vielä toiset 5 päivää. Kyllähän se sydämeltä aimo lohkare vierähti kun tohtori tämän totesi, sotkisi näet elämää melko lailla sellainen juonenkäänne.
Ehdin kävellä kolme päivää keppien kanssa ennen kuin tuomitsin niitten olevan lähinnä tiellä. Kainalosauvojen tuoma huomio oli lähes kiusaannuttavaa, näyttäähän keppien kanssa eteenpäin sotkeminen huomattavasti dramaattisemmalta kuin pelkkä linkkaaminen/Quasimodokävely. Huomiota tuli hämmentävän paljon etenkin korkeammalta tasolta. Usea esimies kyseli vointia, herra pastori tarjosi kyydin pyykinvaihtoon ja joku vastaantullut herra huudahti että "äkkiä se jalka terveeksi, sitä tarvitaan vielä!" Mut sehän tarkottaa vaan että skapparit(=kapiaiset=kantahenkilökunta) on täällä symppiksiä.
Nyt olis leiri tästä päivästä perjantaihin eli 4 yötä, 5 päivää. Siihen sisältyy Taistelijan tutkinto. Koska oon nyt polvivammanen vemuli(=VMTL-taistelija), itse tutkinto siirtynee kohdallani hamaan tulevaisuuteen ja leiriin osallistun varmaankin lähinnä seuraamalla sivusta kun muut rymyää. Melko mälsää. Mutta ajatelkaa mua hetki, kun käytte sisävessassa, tai syötte jossain jossa ei ole a)kylmää b)pimeää ja jossa ei tarvitse syödä pakista. Yäk.
On another note: valaan 11 päivää., jonka jälkeen viikko perseilyä, jonka jälkeen E-KAUSI. OMG. SOITTAMINEN, SE LÄHESTYY. Melkein alkaa jo ahistaa ajatus että meidän esimiehet ottaa ja jättää meidät tänne, just kun niihin alkaa kiintyä. Anyway, päivänä ennen polvenrikkomista sain sousafonin kuitille(!!!), tässä yksi hetki siitä illasta ikuistettuna.
Yours truly torvenvarressa, sordiinona taistelutoveri.
Voimahali! (niinku täs http://maailmanpaskinruokablogi.blogspot.fi/)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti