lauantai 2. helmikuuta 2013

Eepos Hollolan synkistä metsistä

Asdfghjklmbvfcdsdfghjk.

Mun piti kirjottaa hieno yhtenäinen postaus mut sit päädyin kirjottamaan useeseen eri otteeseen ja nyt oon jalkavammanen ja väsyny joten julkasen tällasena sitten. 


viime viikolla kirjoitettu
Elämästä armeijan ulkopuolella sen verran että eilen oli yhdistetyt siskon valmistujaiset ja kaverin+toisen uuden kämppiksen tuparit ihanaisessa Pitäjänmäen kämpässä.
Kovin mukavaa oli, yleisesti hirveen hyväntuulista niinkuin kotibileissä kuuluukin olla, koko kämppä täynnä kivoja ihmisiä. Oli hienoo nähdä ystäviä ja tuttuja. Saavuin paikalle inttivaatteissa koska muuten en ois kai saanut käytettyä mun litteraa ja aiheutin huvitusta olemuksellani. Sit tietty vaihoin normivaatteisiin, ennen/jälkeen-ero oli suuri.

Perjantaina sain äidin ja sen lompakon houkuteltua Prismaan ja sieltähän tarttui mukaan tuote jos toinenkin. Materialismi on saatanasta mutta silti vaan niin hirveen kivaa, ja mikä nyt on blogin funktio ellei esittele ostamiansa asioita. Tällainen setti on nyt huomenna alkavaa leiriä varten.


3 lämpöpussia, Beef Jerkyä, sukkia, sytytyspalat ja tulitikut sekä Bepanthenia. Lisäks karkkia.


eilen kirjoitettu
Nyt jälkeeinpäin tarkasteltuna muutama havainto.
Karkkia ei ole liikaa. Koskaan. Ens leirille vois yrittää ottaa lisää jotain suolasta, kahtena aamuna heräsin siinä määrin heikkona, että polttopuiden kantaminen n. 100 metrin päähän sai jo huonon olon aikaan.

Leirieväät:
1 vajaa pussi Draculoita
1 vajaa Fazerin sininen
1 Fazerinalevy
1 iso aakkospussi
2 askia salmiakkia
4 myslipatukkaa
1 pussi Beef Jerkyä (GREAT SUCCESS. Seuraaville leireille aina mukaan.)


Kolmen yön ja neljän päivän leirin päätyttyä
selvitty on:

- n. 2-3km hiihtämisestä(x2) samalla 40-50kg rinkkaa kantaen. VITTU AINAKI NELKYT KILOA. 2/3 MUN ELOPAINOSTA. Silti se oli paljon vähemmän perseestä kuin odotin, koska odotin suunnilleen kaatuvani ojaan kouristelemaan ja oksentavani verta. Mutta ehei! Ihan ite kannoin reppuni vaikka Herra Esimies jopa tarjoutui kerran kantamaan sitä puolestani, siinä määrin uupuneelta ilmeisesti vaikutin. Ja se on siis jo aikamoinen ele. Joinain harhaisina hetkinä tämän elämää pidemmän hiihtomatkan aikana oli fiilis melkein jees, kun endorfiinit virtas. Helpotuksen tunne, kun repun sai selästä, oli aika huima. Kuitenkin kun oli oltu ehkä 5min reputta, mua alkoi ihan spontaanisti itkettää. Fyysinen stressitila ilmeisesti purkautui itkuna. Outoo.

-huussittomuudesta

-kaasunaamarin (nassen) testauksesta: nasse naamaan, sadeasu päälle ja kyynelkaasutelttaan

-miljoonasta pakkiruokailusta. pakki=alumiiniastia josta kaikki maistuu samalta ja sama on melko paha. en tykkää.

-poterovuorosta =kykitään tietty aika yöllä maakuopassa ja tiiraillaan näkyykö ~vihollista~

-hälytyksestä/taisteluharjoituksesta/sodan leikkimisestä/soveltavasta vaiheesta
=kun joku on kykkinyt poterossa ja havainnut ~vihollisen~, kyseinen joku juoksee ilmoittamaan uinuville tovereille. sit kaikki nykäisee vaatteet päälle, rynnäkkökiväärit niskaan ja kiitää poteroihinsa puolustamaan maata, eli ampumaan paukkupatruunoita hyökkäävää osapuolta, siis kantahenkilökuntaa, kohti

-viimeisen yön jälkeen x km hiihdosta, tai pikemminkin sukset jalassa kävelystä, maailman tahmeimmassa lumessa. En oikeesti oo koskaan nähnyt yhtä tahmaista lunta. Kaikkien suksiin kerääntyi nyrkinkokoisia kimpaleita lunta. Siinä vaiheessa raastoi kyllä sielua jonkun verran, kun selässä on tosiaan se 40-50kg ylimääräistä ja suksen pohjassa on täysin liioittelematta ainakin nyrkin paksuudelta lunta.

Sit hiihdettiin pelkät tetsarit pällä eli n 14kg, joka ton jälkeen tuntui hurjan kevyeltä.
Kuitenkin tahti oli kaltaiselleni huonokuntoiselle rimpulalle liian kova. Pahimman ylämäen jälkeisellä tauolla Herra Esimies, letkan vetäjä jutteli että "täähän on hyvää treeniä sitä varten mitä sä aioit harrastaa, se rullaluistelulaji". Hetki meni tajuta.
Olin jossain tilanteessa intin alussa avautunut siitä että roller derby on hieno laji ja tahdon aloittaa sen ja tyyppi muisti tollasen, olin lähes otettu kun Herra Esimies moisen yksityiskohdan muisti.

Esimies sanoi leirin alussa että se helpotuksen tunne joka tulee leirin päätyttyä on verrattavissa maratonin juoksun jälkeiseen tunteeseen. En oo juossut maratoneita, mutta liian kovatahtinen hiihto vei ne viimeisetkin mehut: vaikka oli hienoa nähdä pakobussi, ei oo kovin montaa kertaa elämässä ollut yhtä paskaa fiilistä kuin silloin. Olin niin loputtoman poikki. Kun sain tetsarin romautettua maahan, piti loput keskittymiskyvystä käyttää lähinnä itkemättä olemiseen. Väsymys veti ihan muumioks, olin melko katatoninen. Outo kokemus tuokin.



Yhyy kuinka on katkonainen ja sekava teksti, mutta väsymys, ei voi mitään.

Kakkapäät ei kommentoi.

9 kommenttia:

  1. Ihan mahtavalta kuulostaa toi kaikki! Älytöntä rääkkiä joo mut voin kuvitella sen tunteen ku voittaa ittensä! Ja spontaani itku on myös sallittua, mulla tuli se kerran bodypumpiss XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rääkkiä se on, mut kyl se tuntuu ihan hienolta sanoa just että on kantanu tonkin painosta jööttiä. Hyvä tietää etten ihan kummajainen kyynelkanavieni kanssa oo!

      Poista
  2. Oot näköjään päässy jo vähän homman makuun. Asiallista meininkiä! =D

    Voin sanoa kokemuksella tosta hyvästä esimiehestä, että se on pirun hankala muistaa kolmessa viikossa alaisistaan mitään muuta ku nimet, jos niitäkään. Mutta toisaalta, hyvä esimies opettelee alaisistaan niin paljon ku vaan on mahdollista. =)Intissä ei oo koskaan liikaa hyviä johtajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Tääl onki parhaat esimiehet, nää on about kaikki aika symppiksiä.

      Poista
  3. Kyl litteroita voi käyttää ihan siviileissäkin jos vaan on vm-kortti mukana. Itekki matkustelin monasti surutta ihan tytön näkösenä. Pitää kuitenki muistaa ettei niitä litteroita saa käyttää enemmän ku mitä on tilannu matkoja, vaikka oiski sarjalippulittera. Siitä saa sanktioita.

    Kuulostaa siltä että viihdyt siellä? Se on oikein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jah! Siispä jatkossa näin. Ja joo! Viime vkl gines ja uskallan sanoa että vaikka rikoin polveni ja se oli pyllystä, mul oli silti kivempaa ku ois kotona ollu. Siinä määrin hyviä tyyppejä.

      Poista
  4. Tarkennus kuitenkin vielä edelliseen:
    Siviileissä ei kuitenkaan saa tulla sisään tai poistua portista (eli mekko päälle vasta junassa), jollei oo joku special case.

    VastaaPoista
  5. Vaikkakin ihailen tuota "Herra Esimies" -mielisyyttäsi, niin pakko sanoa että ei ne enemmän tai vähemmän pompottelevat aliupseerit niin paljoa eroa normi varusmiehestä/ alokkaasta. Lähinnä niillä on vaan vyön alla se 180 päivää enemmän Firmaa ja AUK/RUK -koulutus.
    Itsekin ihmettelin ja tunsin suurta "alaisuudentunnetta" "supersotilas" -johtajiamme silloin aluksi, mutta ajan mittaan huomasin että eihän ne mitään sotahulluja olleet, ne oli vaan määrätty johtajiksi ja sen takia pitivät huolta alaisistaan ettei tulisi paskaa niskaan. Muuten ihan samanlaisia janttereita ne oli siviilissä kuin kaikki muutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot nyt ymmärtäny mut hiukan väärin. Kun kirjotan "Herra Esimies", tarkotan sillä vain että kyseessä on korkea-arvoisempi henkilö kuin pelkkä esimies. Oikeestaan mulla on enemmän vaikeuksia muistaa ettei mun sovi olla liian tuttavallinen.

      Poista